Yhteystiedot

Lakiasiaintoimisto
Northwest Legal
Lakimies, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja Panu Häikiö
Haukilahti, Espoo
045-862 9009
info@northwestlegal.fi

Lisätietoja lainopillisista palveluista

Perunkirjoitus ja perukirja

Jokaisen Suomessa kirjoilla olevan tai Suomessa asuvan jälkeen on toimitettava perunkirjoitus riippumatta vainajan iästä tai omaisuudesta. Perunkirjoituksessa viimeistellään asiakirja, jota kutsutaan perukirjaksi. Perukirja on luettelo kuolinpesään kuuluvista varoista ja veloista sekä kuolinpesän osakkaista. Perukirja on myös veroilmoitus perintöveron määräämistä varten. Lisäksi perukirjaa pidetään usein pohjana pesänselvitykselle, ositukselle ja perinnönjaolle.

Perunkirjoituksen on velvollinen toimittamaan se pesän osakas, jolla on hoidettavanaan pesän omaisuus. Perunkirjoitus on pidettävä kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta. Jos perunkirjoituksen jälkeen ilmenee, että jäämistöön kuuluu perukirjaan merkitsemättömiä varoja tai velkoja, on kuukauden kuluessa toimitettava täydennys-perunkirjoitus. Perukirjaan merkitään vainajan ja kuolinpesän osakkaiden henkilötiedot. Perukirjassa luetellaan vainajan ja lesken varat ja velat sellaisina kuin ne olivat kuoleman tapahtuessa.

Perunkirjoituksen toimittamiseen ja perukirjan laatimiseen valmistaudutaan hankkimalla tarvittavat selvitykset ja asiakirjat. Vainajasta hankitaan sukuselvitys, josta käyvät ilmi vainajan lakimääräiset perilliset. Jokaisesta pesän osakkaasta tulee hankkia virkatodistus. Lisäksi tarvitaan selvitykset vainajan ja lesken varoista ja veloista sekä mahdollisesta henkivakuutuksesta, lahjoituksista ja ennakkoperinnöistä. Mikäli vainajalla on ollut testamentti tai avioehto, liitetään ne perukirjaan.

 

Testamentti

Testamentille on perintökaaressa asetettu tiukat muotovaatimukset. Testamentin tulee olla allekirjoitettu ja todistettu asiakirja. Todistajat eivät saa olla jäävejä ja heidän tulee olla yhtä aikaa läsnä todistaessaan testamentintekijän allekirjoituksen oikeaksi. Todistajien ei tarvitse tietää testamentin sisältöä. Testamentti voidaan tehdä vain sellaisen henkilön hyväksi, joka elää perittävän kuolinhetkellä tai on siitetty sitä ennen ja syntyy myöhemmin elävänä. 

Testamentin muotoja on useita. Testamentti voi olla yleis- tai erityisjälkisäädös. Lisäksi testamentti voi olla hallinta- tai omistusoikeustestamentti. Käytännössä yksi yleisimpiä testamenttityyppejä on aviopuolisoiden välinen keskinäinen testamentti, joka voi olla hallinta- tai omistusoikeustestamentti.Testamentissa voi myös olla lykkääviä tai purkavia ehtoja. 

Testamentti tulisikin tehdä mahdollisimman selväksi ja yksinkertaiseksi, jotta testamentin tekijän tahdonilmaisun sisältö on myöhemmin luotettavasti selvitettävissä. Laatimisessa tulee välttää epätäsmällisiä ja monimerkityksellisiä ilmaisuja. Testamentin tekemisessä tulee myös aina muistaa, että testamentilla on veroseuraamuksia. Testamentin laadinnassa onkin tästä syystä aina hyvä käyttää asiantuntija-apua. 

Perinnönjako

Kuolinpesän osakkaat voivat lähtökohtaisesti toimittaa perinnönjaon sopimallaan tavalla. Sopimusjaon edellytyksenä on, että kaikki osakkaat ovat yksimielisiä perinnönjakokirjan sisällöstä. Perinnönjaosta tulee laatia jakokirja. Jakokirjassa tulee mainita osakkaat, se mihin heidän oikeutensa perustuu, osakkaiden jako-osuuksien suhteellinen osuus ja mitä kukin osakkaista on saanut.  Lisäksi perinnönjakokirja tulee allekirjoittaa ja oikeaksi todistaa. Mikäli joku pesän osakkaista on vajaavaltainen, tulee pesänjako toimittaa toimitusjakona pesänjakajan toimesta. 

Lakiosa

Vainaja voi määrätä omaisuudestaan testamentilla. Rintaperillisillä on testamentista huolimatta oikeus lakiosaan perittävän jälkeen. Perittävä ei siten voi ilman erityisiä perusteita sivuuttaa rintaperillisiä testamentilla. Lakiosa on puolet rintaperilliselle lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaan tulevan perinnön arvosta. 

Saadakseen suojaa testamenttia vastaan tulee rintaperillisen tehdä testamentinsaajalle lakiosailmoitus laissa säädetyssä määräajassa. Rintaperillisen tekemä lakiosailmoitus on voimassa vain hänen itsensä hyväksi. 

Avioehtosopimus

Aviopuolisoilla ja rekisteröidyn parisuhteen osapuolilla on avioliittolain mukaan avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Avio-oikeus tarkoittaa sitä, että puolisoiden omaisuus jaetaan esimerkiksi erotilanteessa puoliksi. Käytännössä enemmän omaisuutta omistava puoliso hyvittää vähemmän omistavaa puolisoa maksamalla tälle tasinkoa. 

Avioehto on jakosopimus, jolla puututaan aviopuolisoiden avio-oikeuteen. Avioehdon tarkoituksena on poiketa edellä mainitusta puolittamisperiaatteesta. Avioehtosopimus on määrämuotoinen oikeustoimi eli se on tehtävä kirjallisesti. Avioehtosopimus tulee päivätä ja allekirjoittaa puolisoiden sekä kahden esteettömän todistajan toimesta. Avioehtosopimus tulee voimaan vasta rekisteröinnin jälkeen. 

Avioehtosopimuksella voidaan sopia ainoastaan puolisoiden avio-oikeudesta. Muutoin avioehdon sopimusvapaus on melko suuri. Osapuolet voivat sopia siitä, että avio-oikeus poistetaan kokonaan tai osittain, tai että se poistetaan molemmilta tai vain toiselta osapuolelta. Määräykset voivat niin ikään kohdistua yksilöityyn omaisuuteen tai tiettyyn omaisuustyyppiin. 

Nykyisin avioehtosopimus voidaan tehdä myös pelkästään avioeron varalta.

Ositus ja omaisuuden erottelu

Osituksen tarkoitus on purkaa aviopuolisoiden tai rekisteröidyn parisuhteen osapuolien aviovarallisuusjärjestelmä. Ositusta ei suoriteta, jos aviopuolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen esimerkiksi avioehtosopimuksen perusteella. Tällöin toimitetaan vain omaisuuden erottelu ja yhteisen omaisuuden jakaminen.  

Osituksen piiriin kuuluu kaikki se omaisuus, joka puolisoilla oli ositusperusteen syntyessä sekä tällaisen omaisuuden tilalle tullut omaisuus ja tällaisen omaisuuden tuotto. Osituksen osapuolia ovat avioerotapauksissa aviopuolisot ja kuolemantapauksissa leski sekä kuolleen puolison oikeudenomistajat. Osituksen osapuolilla on aina oikeus vaatia ositusta.  

Ositus on määrämuotoinen oikeustoimi ja se voidaan tehdä joko sopimusosituksena tai toimitusosituksena.  Sopimusositus tehdään osapuolten haluamalla tavalla ja usein käyttämällä asiamiehiä apuna. Mikäli sopimukseen ei päästä, voidaan sen toimittamiseksi hakea tuomioistuimelta pesänjakajan määräystä. Pesänjakaja pyrkii saamaan aikaan sopimuksen osapuolten välillä, mutta mikäli sopimukseen ei päästä, suorittaa hän osituksen itsenäisesti. 

Ositus käsittää laskennallisen ja reaalisen puolen. Ennen osituslaskelman tekoa varat ja velat luetteloidaan ja arvostetaan. Luetteloinnin jälkeen omaisuus ja velat arvostetaan sekä lasketaan yhteen avioliiton aikainen säästö.  Molempien osapuolten tulee osituksen tuloksena saada puolet tästä summasta. Tarvittaessa omaisuutta tasataan osapuolten kesken.   

Asuinhuoneiston kauppa

Asuinhuoneiston kauppaa säätelee erityislakina asuntokauppalaki. Sekä uuden asunnon kaupassa että käytetyn asunnon kaupassa pääsääntönä on sisältövapaus. Ainoastaan kuluttajan ollessa ostajana ja elinkeinoharjoittajan ollessa myyjänä sisältövapautta on rajoitettu. Asuntokauppa on kuitenkin aina merkittävä oikeustoimi, mistä syystä asuntokaupan kauppakirjan tulee olla huolellisesti laadittu. 

Asuntokaupan kauppakirjaan tulisikin aina sisällyttää tietoja kaupan osapuolista, kaupan kohteesta ja sen kunnosta, kauppahinnasta ja maksutavasta, omistus- ja hallintaoikeuden siirtymisestä, osakekirjojen luovutuksesta, vaaranvastuusta, vastuista koskien yhtiövastikkeita, veroja muita maksuja sekä tarkat tiedot ostajalle myytävästä asunnosta annetuista tiedoista. 

Kiinteistön kauppa

Kiinteistön kauppaa ja muuta luovutusta koskevat säännökset sisältyvät maakaareen. Kauppakirja on määrämuotoinen. Kiinteistön kauppakirjan tulee olla kirjallinen. Myyjän ja ostajan on allekirjoitettava kauppakirja ja lisäksi kaupanvahvistajan tulee vahvistaa kauppa kaikkien kauppakirjan allekirjoittajien ollessa yhtä aikaa läsnä. Myös kiinteistön kaupan esisopimus, kiinteistön lahja ja vaihto on tehtävä samoja muotomääräyksiä noudattaen. Kiinteistöön rinnastetaan myös kiinteistön määräosa, määräala, kiinteistöjen yhteinen alue ja sen määräala, sekä kiinteistöön kuuluva yhteisalueosuus. 

Kiinteistön luovutukseen liittyvät säännökset ovat tahdonvaltaisia, ellei laissa ole toisin säädetty. Ostajan oikeuksia voidaan rajoittaa vain sopimalla yksilöidysti siitä, millä tavalla ostajan asema poikkeaa laissa säädetystä. Kiinteistön kauppaan voi sisältyä pätemättömiä ehtoja. Nämä ehdot on lueteltu maakaaressa. Kiinteistön omistus- ja hallintaoikeuden siirtymisessä voidaan käyttää tietyin rajoituksin myös purkavia tai lykkääviä ehtoja. 

Maakaaren mukaan myyjällä on laaja vastuu siitä, että ostaja saa riittävät tiedot kiinteistöstä. Huolimattomasti laadittu kauppakirja saattaa johtaa siihen, että kiinteistökaupan kohteessa on laatu-, vallinta- tai oikeudellinen virhe.

Asuin- ja liikehuoneiston vuokraus

Huoneenvuokrasuhteista säädetään laissa asuinhuoneiston vuokrauksesta ja laissa liikehuoneiston vuokrauksesta. Lakien soveltamiskysymys ratkeaa vuokrauksen kohteen pääasiallisen käyttötarkoituksen perusteella. Vuokrakohteen osalta tulee myös varmistua siitä, että huoneiston vuokrasopimuksen mukainen käyttötarkoitus vastaa huoneiston rakennusluvan mukaista käyttötarkoitusta. 

Huoneenvuokrasopimuksen ei tule olla kirjallinen, mutta sopimus ja sen muutokset kannattaa aina tehdä kirjallisesti. Esimerkiksi asuinhuoneiston vuokrasopimuksen katsotaan olevan voimassa toistaiseksi, ellei vuokrasopimusta ole tehty kirjallisesti. Lähtökohtana asuinhuoneiston ja liikehuoneiston vuokrauksessa on sopimusvapaus. Osittain huoneenvuokralain säännökset ovat kuitenkin pakottavia. Vuokrasopimukseen on hyvä kirjata täsmällisesti osapuolten ja vuokrakohteen lisäksi kaikki sovitut ehdot, kuten vuokrasuhteen kesto, vuokran suuruus ja sen tarkastaminen, vuokrakohteen kunto ja kunnossapito. 

Vuokrasuhteen irtisanominen ja purkaminen on tehtävä kirjallisesti ja toimitettava perille todisteellisesti. Ilmoituksen tulee täyttää sille asetetut vaatimukset vuokrasuhteen päättymisen syyn ja päättymisajankohdan osalta.

Takaus ja panttaus

Takauksesta ja toisen henkilön velasta annettavasta panttauksesta säädetään laissa takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta. Lisäksi panttauksesta säädetään kauppakaaressa. 

Takaus on vapaamuotoinen oikeustoimi. Epäselvyyksien välttämiseksi takaajan vastuun laatu ja laajuus on tärkeää määritellä aina kirjallisessa takaussitoumuksessa. Takaus on päävelkaan liitännäinen sitoumus, jolla sen antaja ottaa vastatakseen velkojalle toisen henkilön velvoitteesta. Useimmiten takaus annetaan rahavelvoitteen vakuudeksi. Takaus voi olla omavelkainen takaus tai toissijainen takaus. 

Takaus- tai panttaussitoumuksen laatiminen asiantuntijan toimesta voi säästää epämieluisilta yllätyksiltä tilanteissa, joissa takaussitoumukseen vedotaan velkojan toimesta. 

Velkakirja

Velkasuhteita sääntelee velkakirjalaki. Korkolaista löytyy puolestaan säännökset velalle maksettavasta korosta ja viivästyskorosta. Velkasuhde voi syntyä vapaamuotoisesti, mutta on suositeltavaa aina laatia kirjallinen saamistodiste eli velkakirja. 

Velkakirjaan tulee täsmällisesti merkitä kaikki velkasuhteen olennaiset ehdot kuten velkoja ja velallinen tai yhteisvelalliset, velan määrä, mahdollinen korko sekä velan erääntyminen. Mikäli velkakirjaa ei voida velallista kuulematta siirtää kolmannelle, tulee tästä tehdä erityinen maininta velkakirjaan. Suositeltavaa on myös käyttää todistajia. Velkakirja voi olla ns. tavallinen velkakirja tai haltijavelkakirja. 

Työsopimuksen irtisanominen ja purkaminen

Työsopimusten irtisanomisesta ja purkamisesta säädetään työsopimuslaissa. Työntekijä voi irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen työantajalle tiedoksi annettavalla irtisanomisilmoituksella lain tai työsopimuksen mukaista irtisanomisaikaa noudattaen. 

Työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen ainoastaan asiallisesta ja painavasta syystä. Työsopimuksen irtisanomisperusteet jaetaan yksilöstä johtuviin ja tuotannollisiin ja taloudellisiin perusteisiin. Yksilöstä johtuvat perusteet voivat johtua työntekijän lain- tai sopimuksen vastaisesta teosta, laiminlyönnistä tai käyttäytymisestä. Myös se, ettei työntekijä enää selviydy työtehtävistään voi olla perusteena irtisanomiselle. 

Tuotannolliset ja taloudelliset irtisanomisperusteet liittyvät tarjolla olevan työn olennaiseen ja pysyvään vähentymiseen. 

Työnantaja saa purkaa työsopimuksen noudatettavasta irtisanomisajasta tai työsopimuksen kestosta riippumatta päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Tällainen syy voi olla työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakava rikkominen tai laiminlyönti, ettei työnantajalta voida kohtuudella edellyttää työsopimussuhteen jatkamista. 

Työntekijä saa vastaavasti purkaa työsopimuksen päättyväksi heti, jos työnantaja rikkoo tai laiminlyö työsopimuksesta tai laista johtuvia, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavia velvoitteitaan niin vakavasti, ettei työntekijältä voida kohtuudella edellyttää työsopimussuhteen jatkamista. 

Työsopimus voidaan purkaa vain työntekijän henkilöön liittyvillä perusteilla. Työsopimuksen purkaminen ei ole mahdollista tuotannollisin ja taloudellisin perustein. Ennen kuin työnantaja irtisanoo työsopimuksen työntekijän henkilöön liittyvällä perusteella tai purkaa työntekijän työsopimuksen, on työnantajan varattava työntekijälle tilaisuus tulla kuulluksi työsopimuksen päättämisen syistä. Työntekijällä on oikeus häntä kuultaessa käyttää avustajaa. Ennen kuin työntekijä purkaa työsopimuksen työnantajan rikkeen tai laiminlyönnin johdosta, työntekijän on varattava työnantajalle tilaisuus tulla kuulluksi työsopimuksen purkamisen perusteesta.

Laiton työsopimuksen irtisanominen ja purkaminen

Työnantaja, joka on työsopimuslain mukaisten perusteiden vastaisesti päättänyt työsopimuksen, voidaan määrätä maksamaan korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. 

Lainvastaisesta työsopimuksen irtisanomisesta maksettava korvaus määräytyy työsopimuslain perusteella. Kertakaikkisena korvauksena työnantajan tulee suorittaa vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. 

Työnantajan purkaessa työntekijän työsopimuksen ilman lainmukaisia perusteita, voidaan työnantaja velvoittaa suorittamaan työntekijälle korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä. 

Työntekijän purkaessa työsopimuksen työnantajan tahallisen tai huolimattoman menettelyn vuoksi, työnantaja voidaan määrätä maksamaan korvausta työntekijälle. Korvauksena työnantaja voidaan velvoittaa suorittamaan työntekijälle vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. 

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, määräaikaisen työsopimuksen jäljellä ollut kestoaika, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

Hinnanalennus

Hinnanalennuksella pyritään lähtökohtaisesti palauttamaan tavaran tosiasiallisen arvon ja hinnan oikea suhde. Hinnanalennus tarkoittaa kaupan kohteessa olevan virheen vuoksi ostajalle myönnettyä vähennystä hyödykkeestä tai palvelusta korvaukseksi alun perin sovittuun rahamäärään tai muuhun vastikkeeseen. Kun ilmenee, että tuote tai palvelu onkin viallinen, ostajan ei voida olettaa maksavan siitä täyttä hintaa. Oikeuskäytännössä hinnanalennusta käytetään seuraamuksena asuntojen, irtaimen, kiinteistöjen ja palveluiden kaupassa. Asuntokaupassa hinnanalennus on yleensä ensisijainen seuraamus. 

Ostaja voi vaatia hinnanalennusta, jos hän on ilmoittanut myyjälle tavarassa olevasta virheestä, mutta myyjä ei ole korjannut sitä tai toimittanut tilalle uutta tavaraa. Niin ikään ostajan tulee ilmoittaa myyjälle, mikäli palvelu ei ole vastannut sitä, mitä katsotaan sovittaneen. 

Hinnanalennuksen arvioimisessa käytetään yleensä kaavamaista laskutapaa. Alkuperäisen hinnan ja alennetun hinnan suhteen on vastattava virheettömän ja virheellisen tavaran tai palvelun arvon välistä suhdetta. Tätä laskutapaa on helppo käyttää silloin, kun esimerkiksi tavaran hinta on tiedossa. Joskus hinnanalennuksen suuruus joudutaan arvioimaan. Palveluissa hinnanalennus joudutaan aina arvioimaan. Käytännössä hinnanalennukset vastaavat usein tavaran korjauskustannusten määrää. 

Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle

Eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävä on valvoa, että viranomaiset julkista valtaa käyttäessään noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Jokainen henkilö voi kansalaisuudestaan riippumatta kannella omassa tai yhteisessä asiassa tai toisen puolesta. Kantelu tulee tehdä kirjallisesti, mutta muutoin se voi olla vapaamuotoinen.

Kantelusta tulee kuitenkin käydä ilmi viranomainen, jonka menettelyä arvostellaan, asian kuvaus ja perustelut, miksi päätös on kantelijan mielestä lainvastainen. Kantelun tutkimisen edellytyksenä on, että asiassa on aihetta epäillä viranomaisen menetelleen lain- tai virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Kantelupäätöksellä ei voida muuttaa kantelun kohteena olevaa päätöstä. Kantelulla ei voida myöskään puuttua asiaan, jossa käsittely tai muutoksenhaku on vielä kesken.